maanantai 1. syyskuuta 2014 | 22.18

Mut eiks sua yhtään jännitä?

Viime aikoina oon joutunu vastaamaan yllä olevaan kysymykseen niin monta kertaa, että tekis mieli kirjottaa vastaus jo otsaan. Ei, ei mua jännitä. En oikein ees tiiä mistä tää johtuu, mut mielestäni oon tosi tyyni siihen nähden mitä tässä nyt onkaan tapahtumassa. Yleensä jännitän asioita tosi paljon ja tunnistan hyvin sen tunteen vatsanpohjassa ku pelottaa niin paljon että ei oikein mistään tunnu tulevan mitään. Ehkä se mun jännitys ja pelko tulee esiin vasta siinä vaiheessa ku suomessa on enää jäljellä yks yö tai kun kävelen lentokentälle sanomaan heipat perheelle viimesen kerran yheksään kuukauteen. Voi olla etten tunne juuri mitään ennen ku nään mun hostit ensimmäistä kertaa tai sitten en vaan osaa jännittää tätä ollenkaan. Onhan tätä vaihtoon lähtöä nyt jo aikalailla tasan vuoden päivät odoteltu ja oon enemmän innoissani ku peloissani. Kyllähän sitä tottakai takaraivossa pyörii kaikennäkösiä kauhuskenaarioita aina lentokoneen putoamisesta aivan järkyttävän kamalaan host-perheeseen, mutten osaa pitää mitään näistä kovin realistisina. Toisaalta saatan elää edelleen harhakuvitelmissani et kaikki tulee onnistumaan ihan täydellisesti ja vältyn kaikilta vastoinkäymisiltä.

Enemmän mua kyllä pelottaa se takasin tuleminen kun täältä lähteminen. Vaikka elämä Suomessa tuleekin menemään eteenpäin olin mä sitten täällä tai en, on kuitenkin ihan varmaa että mä tuun vielä takasin ja että nään kaikki nää ihanat ihmiset uudelleen. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa host-perheestä ja tulevista amerikka-kavereista. On aika hirveetä ajatella, että lähden vaikka kuinka monen tuhannen kilometrin päähän rakentamaan uutta elämää, mutta jonka joudun sitten kymmenen kuukauden päästä jättämään ties kuinka pitkäks aikaa.

Öitä on kotona jäljellä enää kaks ja viime päivät on kulunu aika pitkälti kavereita ja sukulaisia nähdessä. Lauantaina oli sukulaisia kylässä ja illalla kaverin synttärijuhlat, joista sitten suuntasin parhaalle kaverille yöks, tänään kävin koulussa ruokiksella viettämässä epävirallisia läksiäisiä (suurkiitokset vielä adalle ja onalle kakusta ja kortista :* ) ja mun veljet kävi tyttöystävineen syömässä illalla. Huomenna nään vanhoja kavereita yläasteelta ja parasta kaveria viimestä kertaa, tarkotuksena olis poiketa bulevardille kakulle! Tänään oon pakkaillu jo suurimman osan tavaroista ettei sitten huomenna iskis paniikkia, eikä mun matkalaukku paina vasta kun vähän yli 14 kiloa! Lohduttaa kyllä tieto siitä että mulla on paljon tilaa matkalaukussa New Yorkin shoppailuja varten!

Kuvat: Bryssel, 07/2012

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä